Noniin, nyt on sitten molemmat puolet fiksattu. Perä- ja moottoriöljyt on myös vaihdettu ja öljynsuodatin siinä sivussa. Perän öljyproput tuottivat taas ongelmia. Aiemmin keväällä Koivikon caragessa jouduttiin tekemään pantenttiratkaisu, jossa hitsattiin uus pultti tai oikeastaan hylsy proppuun. Edessä meinasi käydä samoin, mutta itsepäisyys palkittiin. Tähdet silmissä ja huimauksen rajamailla liikkuessa öljyproppu sai sen verran voimaa, että nytkähti auki. Vanhat litkut pois ja uutta tuoretta öljyä tilalle.

Sitten oli aika pienen koeajon, pitkästä aikaa Suikka pääs liikkumaan. Hyvinhän se meni, vaikka ei missään erityisessä paikassa tullut ajettua, mutta kuitenkin vähän sorapohjasta jyrkkää mäkeä. Hieman vasen levy laahasi, mutta eiköhän se siitä sitten.

Koeajon jälkeen huomasin taas takamurikan sivussa pientä hikeä. Nyt kun kerta on ajorampit niin auto niille ja alle tutkimaan, että mistähän mahtaa johtua. Kännykkäkamerasta oli nyt sitten pitkästä aikaa oikeasti apua. Työvalolla ja kännykän video-ominaisuudella sain kuvaa murikan yläpuolelta. Sieltähän löytyi reikä. Ei kuitenkaan halkeama, vaan selkeästi jonkun tee-se-itse-miehen jälkiä. Mutta miksi? Murikassa on huohotinputki, joka tosin näyttää aika roisilta. Onkohan edellinen tai joku edellisistä omistajista tehnyt uuden reiän kun todennut huohotinputken olevan tukossa. Uuden pienen reiän saa paikattua helposti, mutta ensiksi pitää selvittää, että onhan on oikea huohotinputki toimintakuntoinen. Aikas pitkällä sitä kuitenkin ollaan 🙂