Aikaisin aamulla oli startti, joka vähän jännitti. Kestäisikö Suikka 380 kilsan ajon? Jännitystä lisäsi vielä se, että kaikki korjaukset, muutokset ja sun muut patentit olivat omaa käsialaa. Vaikka onhan noita työkaluja tullut käytettyä, niin autoja ei ole ihan kauheasti tullut korjattua, mitä nyt jarrupaloja ja sen sellasta pientä vaihtanut.

Sovittiin niin, että parempi puolisko lähtee Top Gear tyyppisesti huoltoautolla perässä ja kerää tippuvat osat matkan varrelta. Suikassa ei tietenkään ole mitään hifi integroitua navigaattoria, joten päätin ottaa mukaan kartanlukijan.

Kartturi tosin vaihteli vain asentoja torkkujensa välissä, mutta onneksi reitti on tuttu, joten kartturi sai goisaa rauhassa.

Olin jo aiemmin ihaillut Peltorin kuulosuojaimia, jotka on varustettu radiolla. En kuitenkiin pihiyttäni niitä raaskinut ostaa. Onneksi en, ne olisivat olleet nyt aika jees. Voi kumpa se olisikin ollut koneen ääni, joka olisi häirinnyt. Se olisi sentään tarkoittanut, että siellä on tehoa. Totuus oli se, että traktorin renkaita muistuttavat donitsit, hyrinä täytti pienen Suikan kopin.

Vaajakosken bensis lähenee, kaikki hyvin… PAM!!!! Mitäs hemmettiä tapahtui? Auto kulkee, kone toimii vaihteet menee sisään? Mikäs tässä nyt häikkää? Jarrutetaas hieman…. PAM!! Välillä jarruttaessa kuului karmea pam ääni edestä, joten pysähdyin bensikselle ihmettelemään. Nopealla vilkaisulla en huomannut mitään erikoista ja uudelleen testattaessa äänikin tuntui hävinneen. Hieman hämilläni ja huolestuneena päätin kuitenkin jatkaa varovasti matkaa. Mökille oli päästävä kuitenkin…

Loppu matka menikin ihan mukavasti ja lopussa aloin huomaamaan, että alusta oli saanut tetriksensä loppuun, kun tuntui, että ajo oli mukavaa tai niin mukavaa kuin vain se voisi tämmöisellä vehkeellä olla.

Ja taas PAM… onneksi olin vain 10km päässä mökistä, joten sinne mentäisiin vaikka väkisin. Hyvin se menikin.